Moni sukupolvi on ollut varmasti kosketuksissa japanilaisten animaatiosarjojen ja -elokuvien kanssa. Monet ovat sitä ikäryhmää, jonka lapsuuden yksi parhaista kokemuksista on katsoa VHS-kasetilta loistavaa japanilaista lasten animaatiosarja Hopeanuolta, jonka tuttuja hahmoja ovat muun muassa metsässä ärjyvä valtava verinen Akaka-puuto ja halolla turpaan vetävä sekä karhunlihaa pienelle Hopeanuolelle syöttävä isoisä. Ei ole ihme, jos useampikin tuon ajan lapsista olisi näitä kokemuksia sittemmin joutunut jonkinlaisen ammattilaisen avustuksella avaamaan kyetäkseen niistä pääsemään yli. Mutta tämän tekstin sisällön on tarkoitus olla informoiva, siinä määrin kuin aiheet sattuvat yksiin japanilaisen animaatioharrastuksen kanssa. Animella on ollut henkisen kasvun suuntiin kiistämätön vaikutus: kaikkien lapsena rakastama Muumi -sarja on periaatteessa animea, kun alkaa hiuksia oikein halkoa. Tässä tekstissä löytyy myös jotain perusteluja sille, miksi tämä animepuuhastelu on useille ihmisille paitsi hauskaa myös todella mielekästä ajanvietettä.
Anime audiovisuaalisena kulttuurivaihtona
Näemme animen harrastamisen suuressa määrin eräänlaisena kulttuurivaihtona. Kaikista antoisintahan animessa parhaillaan onkin sen vieraan kulttuurin uutuuden ja vierauden viehätyksestä tuleva lumo. Tästä toimii erittäin hyvänä esimerkkinä hyvin pidetty anime-klassikko Ghost in the Shell, jota ei olisi voitu tehdä muualla kuin Japanissa. Eletään vuotta 2029 ja teknologia on edistynyt jo sellaiselle tasolle, että kyborgeja on aivan kaikkialla ja ihmisaivot voivat ottaa yhteyden suoraan internetiin. Päähenkilö on salaperäisessä poliisin yksikössä työskentelevä Motoko Kasunagi, joka työskentelee vastaterrorismin ja kyberrikollisuuden parissa sekä jahtaa Puppet Master -nimistä kyberrikollista. Ei tätä elokuvaa olisi voitu varmastikaan tehdä missään muualla kuin juurikin Japanissa! Kenelläkään muulla ei ole samanlaista yllättävän nestemäisen joustavaa suhtautumista teknologiaan. Jollain miltei kammottavalla tavalla he eivät näe kyborgitarinoissaan kovinkaan selkeää eroa ihmisten ja koneiden välillä. Animeharrastus on antoisaa, olipa kyse hieman nuoremmasta tai hieman varttuneemmasta harrastajasta. Se antaa jotain, mikä saa harrastajan mielikuvituksen laukkaamaan ja ajatukset keskittymään vain kyseiseen harrastukseen.
Mystinen japanilainen digimylly
Vaikka japanilaiset ovat luonteeltaan sulkeutuneita tavalla, jolla vain samalla saarella liian monia vuosisatoja keskenään eläneet ihmiset voivat olla, on heissä selkeästi vahvasti elossa myös toinen puoli. Ehkä myös tietyn japanilaisen kulttuurin perinnetietoisuuden vuoksikin japanilaiset ihmiset ovat joiltain ajatusmaailmansa osilta harvinaisen joustavia. Ehkä se vankka perinne tuo heille myös turvaa, jonka varassa he uskaltavat tutkailla muitakin kulttuureja ihmeen vapaasti. Koska siellä missä japanilaiset lähtevät irrottelemaan, he tekevät sen tyylillä! Ja onhan Japani jo värikkään historiansa jäljiltä varsin monista vaikutteista muodostunut ja japanilaiset käyttävät rinnakkain arkisesti neljää eri kirjoitusjärjestelmää! Ehkä tässä on myös syy, joka on johtanut kulttuuriseen sulkeutumiseen: Jossain vaiheessa ihmisen mieli ei vain enää kykene ottamaan vastaan lisää kirjoitusjärjestelmiä, liika on liikaa. Japani on erilaisten kulttuurivaikutteiden kompostori – kumma orgaaninen hajottama, joka ottaa ulkopuoliset vaikutteet ja hauduttelee niistä saarellaan jotain täysin muuta.